Professori A. V. Koskimies

Opettaja ja opettajien kouluttaja. Suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija. Juhla- ja tilapäisrunoilija (*.

Kirjoitti runoja, joita on säveltänyt muun muassa Jean Sibelius ja Oskar Merikanto.

Filosofian tohtori 1891. Professorin arvo 1926.

Elämäkerta

Aukusti Valdemar Koskimies (August Valdemar Forsman) syntyi 7.1.1856 Pihlajavedellä. Hänen isänsä oli herännäispappi Oskar Vilhelm Forsman, joka toimi Pihlajaveden kappalaisena vuosina 1851-1856, ja äitinsä Maria Gustava Ahlholm. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Jurvaan ja vuonna 1872 edelleen Isoonkyröön, joten varsinaisen lapsuus- ja nuoruusaikansa hän vietti Etelä-Pohjanmaalla. [1, 2]

Ylioppilaaksi Koskimies pääsi Vaasan lyseosta vuonna 1874. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1882, lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1891. Väitöskirjassaan Pakanuudenaikainen nimistö Koskimies tutki Suomen muinaishistorian ajoilta suomalaisia etu- ja sukunimiä, tuonaikaisia nimenantotapoja ja uskomuksia, joita liitettiin nimiin ja nimenantoihin. [3, 4, 5, 6]

Pakanuudenaikainen nimistö, A. V. Koskimiehen väitöskirja vuodelta 1891.

Opettajanuransa Koskimies aloitti suomen kielen kollegana Porvoon ruotsalaisessa lyseossa vuosina 1888–1891 ja toimi sen jälkeen latinan kielen lehtorina Porin lyseossa vuosina 1891–1892. Hänen pysyväksi työympäristökseen tuli Helsingin Suomalainen normaalilyseo, jossa hän toimi suomen ja ruotsin kielten lehtorina vuosina 1892–1907 ja samojen aineiden yliopettajana vuosina 1907–1926. [3, 4, 5]

Suomen kielen asema oli kouluissa 1800-luvun lopulla vaatimaton ja tunteja vähän. Tuntimäärää kasvatettiin, ja Koskimies kehitti lisääntyvää opetusmäärää varten aineistoa, kehitti kaunokirjallisuuden opetusta ja uudisti opetusmenetelmiä. Aikalaiset ja hänen opetustaan kuunnelleet luonnehtivat hänen suomen kielen tuntemustaan, innostustaan ja suhdettaan siihen ilmiömäisiksi. Erityisesti hän ansioitui kansanrunouden opetuksen alalla. Aiemmin kansanrunoudessa oli päntätty yksinomaan Kalevalaa usean vuoden ajan. Koskimies otti opetukseen mukaan Kalevalan lisäksi muutakin kansanrunoutta, etenkin laulurunoutta, ja toi kouluopetukseen Kantelettaren. Hän muutti myös opetustapaa oppineesta sanojen selittelystä ja kansallisesta yltiöromantiikasta runojen olennaisten ajatusten ja tunnelmien valaisemiseen pyrkien selittämään "puhekuvia ja -kuvioita". Koskimiehen ansiosta myös kirjallisuudenhistoria lisättiin koulujen oppiaineitten joukkoon. Hän osasi johdattaa oppilaansa tutkimaan myös uudempaa kaunokirjallisuutta ja kiinnostumaan kirjallisuudesta sinänsä. Hän toimitti kouluja varten Novellivalikoiman 1904 ja Kokoelman suomalaista runoutta 1905. [4, 5]

Suomennetun sukunimensä Koskimies hän ja perheensä ottivat käyttöön vuoden 1906 suurnimenmuutossa Snellmanin päivänä 12.5.1906. [2, 7, 8]

Koskimiehestä kerrotaan, että hänen ansiokastasta opetustyötään vaikeutti toisinaan auktoriteetin puute, ja luokan villikot pystyivät välillä häiritsemään hänen tuntejaan. Suomalaisen normaalilyseon yliopettajan virassaan vuodesta 1907 lähtien Koskimies ohjasi auskultoivia maistereita opetuksen lisäksi. Hän oli erinomainen opettaja, ja hänen harjoitustuntiarvostelunsa olivat ymmärtäviä ja oikeudenmukaisia. Hän osasi innostaa monia opettajapolvia, ja hänen isänmaallinen innostuksensa, rikas kielensä ja varma tyylitajunsa vaikuttivat unohtumattomasti moniin oppilaisiin. Itseluottamuksen puute leimasi kuitenkin hänen koko elämäntyötään: hän piti kaunokirjallisia tuotteitaan pelkkinä tuherruksina ja tiedemiehenä hän oli mielestään avuton yrittäjä, yliopettajan tointaan hän nimitti "repalehtamiseksi". Häntä on kuvattu myös herttaiseksi ja vaatimattomaksi persoonaksi.[2, 4]

Vaikka Koskimies toimi koko elämänsä ajan opetustehtävissä oman kirjallisen toimintansa ohella, hän oli kuitenkin luonteeltaan pohjimmiltaan tutkija. Hän osasi tarkastella aiheitaan laajoissa yhteyksissä, ja hänellä oli työhönsä syvällinen, persoonallinen ote. Opetustyö nieli kuitenkin pääosin hänen aikansa, joten monet suunnitelmat jäivät kesken. Hän tutki erityisesti suomalaista henkilönnimistöä ja oli julkaissut ansiokkaan väitöskirjansakin tältä alalta. Lisäksi Koskimies tutki sanajohdannaisia, täydensi veljensä Kaarlo Koskimiehen (1851–1918) kanssa uuden laitoksen F. F. Ahlmanin Ruotsalais-suomalaisesta sanakirjasta 1885, toimitti Kalevalan kolmannen helppohintaisen painoksen 1887, Kokoelman Suomen kansan sananlaskuja 1906, Paavo Cajanderin kootut runot 1914 sekä kielihistoriallisen näytekokoelman Agricolasta Juteiniin 1921. [4]

Vuonna 1917 ilmestynyt Inarinlappalaista kansantietoutta pohjautuu A. V. Koskimiehen Inarissa 1885 keräämään aineistoon.

Koskimies oli tehnyt kesällä 1885 kieli- ja kansatieteellisen kenttätyömatkan Inariin keräten sieltä laajan ja poikkeuksellisen arvokkaan inarinsaamenkielisen kieli- ja perinneaineiston, joka sisälsi 100 lastentarinaa, noin 200 muinaista tarinaa ja noin 75 sananlaskua. Sen hän julkaisi vasta 33 vuotta myöhemmin T. I. Itkosen kanssa sen jälkeen, kun tämä oli täydentänyt sitä omilla muistiinpanoillaan ja kirjaamisillaan ja suomentanut sen. “Inarinlappalaista kansantietoutta” ilmestyi ensipainoksena vuonna 1917. Toinen painos ilmestyi Lea Laitisen toimittamana vuonna 1979. [5, 9, 10]

Koskimies oli innokas runouden ja yleensä kirjallisuuden harrastaja ja toimi aktiivisesti vuosikaudet Suomen Kirjailijaliitossa, jossa hän oli myös puheenjohtajana. Hän oli myös Etelä-Pohjanmaan suomalaisen kotiseutuyhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja. Hän opasti monia nuoria runoilijoita ja avusti neuvoillaan myös varttuneita kirjailijoita. Hän runoili myös itse, joskin suurin osa hänen tuotannostaan on juhla- ja tilapäisrunoutta. Vasta elämänsä lopulla Koskimies kokosi runoistaan Vuosien varrelta -nimisen valikoiman. Hänen tuotantonsa on epätasainen, mutta joukossa on runoja, jotka ovat jääneet elämään, tunnetuimpina ehkä Kainuulle-runoon sisältyvä maakuntalauluksi muuttunut Kymmenen virran maa, Lapuan marssi, Tuule tuuli leppeämmin, Ylioppilaskunnan laulajain marssi, Suomen nimi 1898 sekä yliopiston vuosien 1897 ja 1900 promootiokantaatit, joista ensimmäisestä on peräisin myös virsi Soi kunniaksi luojan. Kummuilla-sikermä käsittää ansioituneiden miesten muistorunoja. Hänen runojaan ovat säveltäneet Oskar Merikanto, Toivo Kuula, Leevi Madetoja, Jean Sibelius, Erkki Melartin ja Heikki Klemetti. Isänmaa ja sen kohtalot, maan historiaan vaikuttaneet henkilöt, myös tavalliset kansan raatajat, olivat Koskimiehen runojen keskeisenä aiheena. Runoissa on vahvasti uskonnollinen sävy, ja hän kuvaa myötätuntoisesti rahvaanmiehen kovaa elämää. Koskimiehellä on myös rakkausrunoja, tulevalle puolisolle Ilta Bergrothille omistettuja. Runoissa on paljon pateettista helkyttelyä, ja monien tyylilaji on vanhentunut, mutta hänen parhaissa runoissaan on ponnekkuutta, aitoa ihanteellisuutta ja tunnelmaa. [4, 11]

Koskimiehen saamia kunnianosoituksia ovat Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki, Pyhän Stanislauksen ritarikunta 3. luokka, professorin arvo 1926, valtion kirjallisuuspalkinto 1926, Suomen Kirjailijaliiton kunniajäsen ja Kotikielen seuran kunniajäsen.

Koskimiehen puoliso vuodesta 1900 oli runoilija ja suomentaja Ilta Evelina Bergroth (s. 1879), joka oli syntynyt Pihlajavedellä kuten miehensäkin. Ilta Bergrothin isä oli Pihlajaveden kappalainen, sittemmin Ähtärin kirkkoherra Julius Bergroth. A. V. ja Ilta Koskimiehellä oli yksi tytär: Aamu Aulikki Kotivalo (s. 1904). [4, 5, 12]

Koskimies kuului pohjalaiseen Forsmanin sivistyssukuun, joka on kunnostautunut laajalti suomalaisen kirjallisuuden alalla. Hänen veljiään olivat lyseon lehtori ja suomentaja Kaarlo Koskimies ja Oulun hiippakunnan piispa Juho Koskimies. Historian professori, toimittaja ja vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli hänen serkkunsa. Kirjallisuuden professori Rafael Koskimies oli A. V. Koskimiehen serkun Carl Julian Forsmanin pojanpoika. Rafael Koskimiehen puoliso oli keuruulaissyntyinen voimistelunopettaja ja näytelmäkirjailija Airi Koskimies (o.s. Heikinheimo). [1, 4, 5, 11, 13]

Soi kunniaksi luojan

Soi kunniaksi luojan -virren ansiosta Koskimiehestä tuli tarkoittamattaan virsirunoilija. Virsi on peräisin Helsingin yliopiston vuoden 1897 promootiokantaatista, jonka Jean Sibelius sävelsi Koskimiehen tekstiin. Sibelius ei tarkoittanut sitä virreksi. Yhdeksän kantaatin osaa Sibelius julkaisi sekakuorolle sovitettuina. Niihin kuului koraalin tyylinen Soi kiitokseksi Luojan, josta oli tuleva yksi Sibeliuksen suosituimpia yhteislauluja. ”Vaikka Sibelius on merkinnyt sen esitettäväksi ”kansanlaulun tapaan, reippaasti”, sävelmää kantaa uskonnollinen hartaus ja innoitus”.

Kantaatin osana Soi kiitokseksi Luojan oli kaksisäkeistöinen ja kuului seuraavasti:

1. Soi kiitokseksi Luojan
Sa laulu hentoinen,
Tään kaikkeuden tuojan
Ja suojan ainaisen!
Hän taitavasti toimii
Ja vaalii luontoaan
Ja hellämielin hoimii
Maailmaa tuolta taivaastaan.

2. Hän säät ja ilmat säätää
Ja aallot tainnuttaa,
Ja hyisen hallan häätää
Ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
Jos joutuu johdantaan;
Tuon lemmen äärtä, pohjaa,
Ken pystyy tuota tutkimaan.

Tällaisena laulu otettiin Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelman toiseen osaan 1920. Virsikirjan lisävihkoa niihin aikoihin valmistellut komitea sisällytti laulun ehdotukseensa, mutta se ei tullut hyväksytyksi. Siinä virsi oli saanut myös kolmannen säkeistönsä, jonka oli sanoittanut A. V. Koskimiehen puoliso Ilta Koskimies. Virsi tuli sitten vuoden 1938 virsikirjaan, ja siinä luojan kiitokseksi soinut ”laulu hentoinen” oli muutettu ”virreksi kiitoksen”. Myöhemmin sanoja on ajanmukaistettu lisää. [11]

Kymmenen virran maa

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntalaulu Kymmenen virran maa on alun perin Koskimiehen runo, jonka sävelsi Oskar Merikanto. Sen ensiesitys oli vuonna 1899. Myös Leevi Madetoja on tehnyt tekstiin oman sävellyksensä.

1. Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
se on entistaistojen tanner.
Niin rohkea, reima ja horjumaton,
se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
se on kymmenen, kymmenen virran maa!

2. Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo,
se kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä kymmenen, kymmenen virran maa!

3. Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon
ja viettänyt yötöntä yötä.
Ja vaipuen vienohon haaveiluun
vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhottaa,
oi kymmenen, kymmenen virran maa!

4. Olet voiman ja vilppauden kotimaa –
tätä kannat kaksoisleimaa.
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos loitos aikojen taa,
tulevaisten toivojen kallis maa! [5, 14, 15]

Professori A. V. Koskimiehen, vaimonsa Ilta Koskimiehen ja tyttärensä Aulikki Lappi-Seppälän hauta on Hietaniemen vanhalla hautausmaalla Helsingissä. Hautakuvan voi katsoa Suomen Sukututkimusseuran hautakivikannasta: klikkaa tästä.

Aukusti Valdemar Koskimiehen kuolinilmoitus Uudessa Suomessa 6.6.1929.

Teoksia

• Kristfriid Ganander, eräs Porthanin työkumppani (Forsman, A. V.). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1887.
• Tutkimuksia Suomen kansan persoonallisen nimistön alalta 1. Pakanuuden aikainen nimistö. Lisensiaattiväitöskirja. Tekijän kustannuksella, Helsinki 1891.
• Taavetti Emanuel Taneli Europaeus. Gummerus, Jyväskylä 1896.
• Novellivalikoima suomalaisten kirjailijain teoksista. WSOY, Porvoo 1904.
• Kokoelma suomalaista runoutta koulua ja kotia varten. Yrjö Weilin, Helsinki 1905.
• Suomalaisuuden liiton nimiopas. Yrjö Weilin, Helsinki 1907.
• Inarinlappalaista kansantietoutta. Koonneet ja julkaisseet A. V. Koskimies ja T. I. Itkonen. Societé finno-ougrienne, Helsinki 1917.
• Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen. Salomon Kreander ja Juhana Castrén; julkaissut A. V. Koskimies. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1917.
• Agricolasta Juteiniin. Kirjallis- ja kielihistoriallisia näytteitä vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta. WSOY, Helsinki 1921.
• Vuosien varrelta. Runoelmia. WSOY, Porvoo 1926. [4, 5]

  ---

Lähteet

[1] Kirkonkirjat

Kastekirja

• Januari, 7., 13., August Valdemar, 25-30, Parentes: Kapellanen, Magister O. V. Forsman hr. Maria Gustafva Forsman. Testes: Kyrkovärden Herman Kolehma hr Lisa Erics dr Bonden Fredrik Mattsson Lappi hr Johanna Samuelsdr, gymansisten Valfrid Oskar Bergh, Demoiselle Christine Roos. af Johan Ahlholm, kapellan I Lappajärvi. Pihlajavesi - syntyneet, 1834-1857 (AP I C:1) > 106: sivu 209: 1856 Jan-Feb; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...

Rippikirjat ja muuttaneiden kirjat

• Pihlajavesi - rippikirja, 1842-1856 (AP I Aa:3) > 186: sivu 76: Pihlajavesi by Sompi rotan, Koipimäki kapellans bohl Forsman, Staudinger, Frosman; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
• Jurva - rippikirja, 1865-1874 (MKO1-19) > 93: sivu 107: Papinvaara; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=839...
• Isokyrö - rippikirja, 1872-1881 (MKO242-271 I Aa:21-22) > 104: sivu 100; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=924...
• Isokyrö - rippikirja, 1882-1890 (MKO272-306) > 121: sivu 103; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=923...
• Porvoo Ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta - muuttaneet, 1886-1900 (MKO147-150) > 16: sivu 116; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=117...
• Porvoo Ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta - rippikirja, 1880-1889 (MKO458-495) > 1106: sivu 1255: n:o 50; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=117...

[2] Jaakko Gummerus: August Waldemar Koskimies. Kyläkirjaston kuvalehti, A-sarja.

[3] Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: FORSMAN (→ KOSKIMIES) August Waldemar.

[4] Biografiasampo: August Valdemar Koskimies.

[5] Wikipedia: A. V. Koskimies.

[6] A. V. Forsman: Pakanuudenaikainen nimistö. Finna.fi.

[7] Uusi Suometar 12.05.1906 no 108: Nimenmuutokset > Forsman. Kansalliskirjasto: Digitaaliset aineistot, sanomalehdet (sanomalehtiarkisto).

[8] Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta, 375 humanistia: Suurnimenmuutto Snellmanin päivänä 1906.

[9] Morottaja, Matti et. al.: A. V. Koskimies, Saamelaismuseo Siida.

[10] Itkonen, Toivo Immanuel; Koskimies, A. V.: Inarinlappalaista kansantietoutta. Finna.fi.

[11] Virsikirja.fi: 462 Soi kunniaksi Luojan.

[12] Päivälehti 23.03.1900 no 69: Vihityt. Ilta Bergroth ja A. V. Forsman. Kansalliskirjasto: Digitaaliset aineistot, sanomalehdet (sanomalehtiarkisto).

[13] Keuruun veräjä: Koskimies, Airi.

[14] Kirjastovirma: Kymmenen virran maa.

[15] Wikipedia: Kymmenen virran maa.

(* Tilapäisruno on merkkipäivän kunniaksi tms. tilaisuuteen sepitetty runo. Esimerkiksi onnitteluruno. Lähde: Suomisanakirja: Tilapäisruno.

Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehti- ja aikakauslehtiarkisto

• Aukusti Waldemar Koskimies: Kansan kuvalehti, 25.02.1927, nro 8, s. 11 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/891394?page=11 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

  ---

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 54. viikkoprofiili (24.2.-1.3.2020).