Taas opittiin uutta, huomasin olevani väärässä kaskiviljelystä. Savisilla mailla sitä ei tehty, esim. rannikolla.
Kaskiviljely oli keskeinen viljelymuoto Karjalan Kannaksella 1500-luvulla ja vielä pitkään sen jälkeen. Se oli erityisen yleistä metsien peittämillä alueilla, kuten Muolaassa ja Äyräpäässä.
Aikajana:
• 1400–1500-luku: Kaskeaminen oli jo vakiintunut tapa raivata viljelysmaata Karjalassa.
• 1500–1600-luku: Kaskeaminen oli huipussaan Karjalan alueella. Monet talot elivät lähes kokonaan kaskiviljelyn varassa.
• 1700-luku: Kaskeaminen jatkui yhä laajasti, mutta väheni vähitellen osittain maan ehtymisen ja maatalousuudistusten takia.
• 1800-luku: Kaskenpoltto väheni merkittävästi, mutta säilyi joissain paikoissa 1900-luvun alkuun saakka.
Kaskiviljely oli erityisen tärkeää rukiin viljelyssä, ja se mahdollisti nopean sadon saamisen metsäisiltä alueilta. Vaikka se ei vaatinut pysyvää peltoa, alueita käytettiin muutaman vuoden ajan ja sitten jätettiin lepäämään.
Mutta lähtikö myös Karjalan Kannakselta?
Karjalan Kannakselta ei merkittävästi lähtenyt metsäsuomalaisia samaan tapaan kuin Savosta. Tässä syitä:
1. Maantieteellinen ja hallinnollinen ero:
◦ Kannas oli pitkään Ruotsin ja Venäjän rajamaata, ja sinne kohdistui painetta sekä idästä että lännestä.
◦ Savo oli vahvemmin Ruotsin hallinnassa ja paremmin hallinnollisesti organisoitu, mikä helpotti muuttoliikkeitä valtakunnan sisällä.
2. Kaskiviljelyn rooli:
◦ Kyllä, kaskiviljely oli hyvin yleistä myös Karjalassa (myös Kannaksella).
◦ Mutta Savon asuttamat maat alkoivat ehtyä 1500-luvun loppupuolella, mikä johti suureen muuttoliikkeeseen Ruotsin harvaan asutuille seuduille.
3. Metsäsuomalaisten reitit:
◦ He kulkivat Pohjanmaan kautta Pohjois-Ruotsiin, tai Viipurin kautta laivalla Ruotsin länsirannikolle.
◦ Viipurista lähti kyllä väkeä, mutta he olivat useammin kauppiaita tai sotilaita kuin kaskiviljelijöitä.
Onnistuin etsimään vastauksia mm.Luovutettu Karjala, Karjalan Liiton Äyräpään pitäjäseura ja muolaa.fi
